Arvopapereiden ja muiden sijoitusinstrumenttien omaisuuslajien määräytyminen ja merkitys kirjanpidossa, tilinpäätöksessä sekä elinkeinotulon verotuksessa 2025

Yhtiön pohtiessa sijoittamista eri sijoitusinstrumentteihin on hetki, jolloin on hyvä ottaa pohditaan mukaan kirjanpitäjä ja miettiä hänen kanssaan sijoitusten lopullista tarkoitusta. Onko tarkoitus, että arvopapereilla käydään kauppaa aktiivisesti? Onko tarkoitus, että varat on sijoitettu lyhytaikaisesti osakkeisiin, mahdollista tulevaa investointia ja sen rahoitusta silmällä pitäen? Palvelevatko ostetut osakkeet läheisesti yrityksen omaa liiketoimintaa? Kun näihin kysymyksiin on saatu vastaus, voidaan alkaa miettimään, miten näiden arvopapereiden kirjaukset kirjanpitoon tulee tehdä ja miten ne käsitellään verotuksessa.

Arvopapereiksi katsotaan mm. osakeyhtiön osakkeet, muun yhteisön vastaavat osuudet, joukkovelkakirjat, obligaatiot ja sijoitusrahasto-osuudet. Yritykset voivat harjoittaa arvopaperikauppaa pää- tai sivutoimisesti. Harjoitettua arvopaperikauppaa voidaan pitää elinkeinotoimintana, mikäli se on jatkuvaa, suunnitelmallista, aktiivista, taloudellisen riskin ottavaa ja voittoa tavoittelevaa.

Tulolähdejako

Tulolähde on suomalaisessa verotuksessa esiintyvä käsite. Verotusta varten verovelvollisen tulot jaetaan tulolähteisiin, joista lasketaan kustakin verot erikseen oman verolakinsa mukaisesti. Tulolähteet ovat: 

• elinkeinotoiminnan tulolähde (EVL)
• maatalouden tulolähde (MVL) ja
• henkilökohtainen (TVL), eli muun toiminnan tulolähde

Verovuodesta 2020 alkaen tulolähdejako muuttui siten, että eräiden yhteisöjen, kuten osakeyhtiöiden ja osuuskuntien, verotettava tulo lasketaan elinkeinoverolain mukaan, yhteisön harjoittaman toiminnan luonteesta riippumatta. Uudet säännökset eivät vaikuta esimerkiksi luonnollisten henkilöiden, liikkeen- ja ammatinharjoittajien, avoimien yhtiöiden, kommandiittiyhtiöiden ja yhteisetuuksien verotukseen. Ennen vuotta 2020 tuloverolakia sovellettiin muun muassa sellaisiin yrityksiin, jotka harjoittivat arvopaperikauppaa, mutta joiden toiminta ei ollut niin laajaa, että kysymyksessä voitiin katsoa olevan liiketoiminnan harjoittaminen. Näin ollen muutos vaikutti monen sellaisen toimijan verotukseen, jossa ennen oli arvopaperit käsitelty TVL:n alaisena, kun nämä siirtyivät vuonna 2020 EVL:n alaisena verotettaviksi.

Kirjanpidon ja verotuksen omaisuuslajit

Kaikki elinkeinotoimintaan kuuluva omaisuus luokitellaan omaisuuslajeihin omaisuuden luonteen ja käyttötarkoituksen perusteella. Kirjanpidon omaisuuslajit arvopapereiden osalta määrittää, miten sijoitukset esitetään ja arvostetaan tilinpäätöksessä. Verotuksen omaisuuslajit ja niihin liittyvä verolainsäädäntö määrittävät puolestaan, miten arvopaperit esitetään yrityksen veroilmoituksessa, ja näin ne vaikuttavat suoraan yhtiön lopulliseen verotukseen. Erityinen vaikutus omaisuuslajilla on sijoitusten luovutusvoittojen ja -tappioiden sekä arvonmuutosten verokohteluun.

Sijoitusten omaisuuslajit kirjanpidossa

Kirjanpidossa arvopaperit jaotellaan:

• pysyvien vastaavien sijoituksiin sekä
• vaihtuvien vastaavien vaihto-omaisuusarvopapereihin ja rahoitusomaisuus arvopapereihin

Pysyvien vastaavien sijoitukset:

Pysyvien vastaavien sijoituksiin määritellään arvopaperit, joiden tarkoituksena on tuottaa tuloa useana tilikautena. Usein näillä on kytkös omistajayrityksen suoritetuotantoon, esimerkiksi osuudet saman konsernin yrityksistä. Myös muut pitkäaikaisiksi tarkoitetut sijoitukset muihin arvopapereihin kuuluvat pysyvien vastaavien sijoituksien ryhmään.

Vaihtuvien vastaavien arvopaperit:

Vaihto-omaisuus arvopapereita ovat aktiivista ja suunnitelmallista arvopaperikauppaa harjoittavan yhtiön arvopaperit riippumatta siitä, onko kyse yhtiön pää- vai sivutoiminnasta. Jos arvopaperit on saatu maksuna saamisesta, tai yhtiö on sijoittanut varoja tulevaisuuden hankkeiden rahoittamiseksi, ja jos arvopaperit on tarkoitus käyttää lähitulevaisuudessa rahoitusvaroina, arvopaperit voivat poikkeuksellisesti kuulua rahoitusomaisuuteen. Pääsääntöisesti arvopaperit voivat kuulua rahoitusomaisuuteen vain rajoitetun ajan (oikeuskäytäntö määritellyt omistusajan 3 vuoteen), jonka jälkeen ne tulisi siirtää pysyviin vastaaviin.

Sijoitusten omaisuuslajit verotuksessa

EVL:n mukaan verotettavien verovelvollisten verotuksessa sovellettavia omaisuuslajeja ovat:

• rahoitusomaisuus,
• vaihto-omaisuus,
• käyttöomaisuus, sekä
• vuodesta 2020 alkaen muu omaisuus

• Kirjanpidossa vaihto-omaisuutena käsitellyt arvopaperit kuuluvat verotuksessa lähtökohtaisesti elinkeinotoiminnan vaihto-omaisuuteen.
• Kirjanpidon rahoitusomaisuusarvopaperit kuuluvat verotuksessa rahoitusomaisuuteen.
• Pysyviin vastaaviin sijoittuvat arvopaperit puolestaan ovat verotuksessa käyttöomaisuutta.
• Muuta omaisuutta ovat sellaiset sijoitukset, jotka eivät kuulu mihinkään edellä mainituista omaisuuslajeista, mm. sijoitukset, joiden ei katsota palvelevan yhtiön elinkeinotoimintaa, kuten pitkäaikaiset passiiviset sijoitukset pörssiosakkeisiin.

Arvopapereiden arvostus kirjanpidossa ja verotuksessa

Arvopaperit arvostetaan aina tilinpäätöspäivän mukaisesti. Kirjanpidossa käyvän arvon, ja kirjanpitoarvon välinen ero kirjataan kuluksi lähtökohtaisesti aina, kun käypä arvo on kirjanpitoarvoa alhaisempi. Siten kirjanpidossa myös realisoitumattomat arvonalentumiset vaikuttavat ajantasaisesti yhtiön tulokseen. Verotuksessa arvonalenemisten vähennyskelpoisuus on sen sijaan varsin rajattua.

Pysyviin vastaaviin kuuluvien arvopapereiden, arvonalennus kirjataan arvonalennusrahoituskuluksi, jos arvopapereiden todennäköisesti tulevaisuudessa kerryttämän tulon arvioidaan olevan pysyvästi poistamatonta hankintamenoa pienempi. Lain mukaan pysyviin vastaaviin kuuluvien arvopapereiden osalta arvonalennuskirjausta ei tarvitse tehdä, mikäli arvonlasku on tilapäinen. Sijoituksen arvonalennuksen edellytysten täyttymistä tulee tarkastella varovaisuuden periaatetta painottaen.

Vaihto-omaisuusarvopapereiden osalta tilikauden päättyessä arvopapereiden varaston arvo kirjataan alimman arvon periaatteen mukaisesti, joko hankintamenoonsa, todennäköiseen hankintamenoon tilinpäätöspäivänä, tai todennäköiseen myyntihintaan tilinpäätöspäivänä, riippuen siitä, mikä näistä arvoista on alin.

Rahoitusomaisuusarvopapereiden osalta on hyvä tilinpäätöksessä tarkistaa, onko omistus ollut niin pitkäaikaista, että verotuksessa nämä katsotaan muuttuneen pysyvien vastaavien omaisuuslajiin, jolloin verotuksessa ne kuuluvat muuhun omaisuuteen. Jos rahoitusomaisuuden todennäköinen käypä markkinahinta on tilinpäätöspäivänä hankintamenoa alhaisempi, tulee arvonalennuskirjaus tehdä.

Verotuksessa arvonalennuskirjaus on pääsääntöisesti vähennyskelpoinen kirjanpidon kulukirjauksen kanssa samanaikaisesti vain vaihto-omaisuusarvopapereiden osalta. Pysyviin vastaaviin kuuluvien sijoitusarvopapereiden, rahoitusomaisuusarvopapereiden sekä elinkeinotoiminnan muuhun omaisuuteen kuuluvien arvopapereiden osalta arvonalentumisen vähennyskelpoisuus tai arvonnousun verotettava tulo edellyttää luovutusta tai lopullista arvonmenetystä/ -korotusta.

Käyttöomaisuusosakkeet

Käyttöomaisuusosakkeet ovat tietyin edellytyksin verovapaita, jos

• omistusaika on vähintään vuosi,
• omistusosuus vähintään 10 prosenttia, ja
• osake ei saa olla kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiön osuus, sekä
• yhtiöitten välillä on oltava hallinnollinen ja toiminnallinen yhteys, ja palveltava verovelvollisen elinkeinotoimintaa.

Monesti tällaisia verovapaita käyttöomaisuusosakkeita ovat esimerkiksi tytäryhtiöiden osuudet.

Kun kyseessä ei ole verovapaasti luovutettava käyttöomaisuusosake, muiden käyttöomaisuuteen kuuluvien osakkeiden osalta arvonalennus huomioidaan verotuksessa luovutuksen tai lopullisen arvonmenetyksen yhteydessä. Mikäli verovapaus ei sovellu, luovutustappio voidaan vähentää vain käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoitoista verovuotena, ja viitenä seuraavana vuotena.

Juoksevat tuotot

Sijoituksista saatavat osingot ovat tietyin edellytyksin verovapaata tuloa, esim. kotimaisen julkisesti noteeraamattoman yhtiön jakama osinko on aina verovapaata. Kun jakajana toimii julkisesti noteerattu yritys, osingon verovapaus riippuu mm. omistusosuudesta, joten tässä kohtaa tulee tutkia tapauskohtaisesti osinkojen verokohtelu. Korko- ja muut tuotot sijoituksista ja rahoitusarvopapereista ovat veronalaista tuloa.

Kun alat pohtimaan omien varojesi sijoittamista eri sijoitusinstrumentteihin, ole yhteydessä kirjanpitäjääsi, jotta sijoitustesi kirjautumiset kirjanpidossa ja verotuksessa ovat heti alusta asti oikein ja voit luottaa siihen, että saat parhaan mahdollisen hyödyn sijoituksistasi.