Vuosilomalakiin on tullut muutos 1.4.2019 alkaen. Pähkinänkuoressa muutoksella turvataan työntekijän oikeus vähintään neljän viikon palkalliseen vapaaseen, mikäli työntekijä on lomanmääräytymisvuoden aikana ollut pois työstä sairauden tai lääkinnällisen kuntoutuksen vuoksi.
Normaali vuosiloman lisäksi työntekijä saattaa ansaita ns. lisävapaapäiviä pitkien sairaus-/kuntoutuspoissaolojen ajalta. Lakia sovelletaan 1.4.2019 alkavan lomanmääräytymisvuoden lomaoikeuteen, eli toisin sanoen muutokset koskevat lomia, joita ansaitaan ajalla 1.4.2019-31.3.2020.
Euroopan unionin tuomioistuin linjaa, että työntekijällä on oikeus neljän viikon (24 päivän) palkalliseen vuosilomaan (mikäli työsuhde on kestänyt niin kauan, että vuosilomaa on tuon verran ehtinyt kertyä.)
Suomessa vuosilomalain 7 § (säännös työssäolon veroisesta ajasta) ei ole turvannut tätä EU:n edellyttämää neljän viikon lomaoikeutta tilanteissa, joissa esimerkiksi pitkä sairausloma on ylittänyt säädetyt rajat. Nyt oikeutta tähän vapaaseen ei voi enää evätä pitkien sairaus- tai kuntoutuspoissaolojen vuoksi.
Muutos tuo mukanaan lisävapaapäiviä, jos vuosiloma muuten jäisi alle 24 päivän sairauspoissaolon tai lääkinnällisen kuntoutuksen vuoksi. Mikäli työntekijä on lomanmääräytymisvuoden aikana ansainnut vähintään 24 lomapäivää muutenkin, lisävapaasäännöstä ei tällöin noudateta.
Ensin tarkastetaan, tuleeko työntekijälle jo muutoinkin oikeus 24 vuosilomapäivään yhdessä poissaoloajan kanssa. Tässä kohtaa on syytä muistaa, että sairauspoissaolo tai kuntoutus kerryttää normaalia vuosilomaa 75 työpäivän ajan lomanmääräytymisvuodessa. Jos vuosilomaa ei kerry 24 päivää, on katsottava oikeus lisävapaapäiviin. Lisävapaapäiviä kertyy ainoastaan sairauspoissaolosta tai lääkinnällisestä kuntoutuksesta, ei muiden poissaolojen osalta.
Tarkastelujakso on koko lomanmääräytymisvuosi, eli 1.4.-31.3. Poissaolon katkaisevat poissaolojaksojen väliin sijoittuvat työssäolopäivät tai -tunnit, jotka oikeuttavat täyteen lomamääräytymiskuukauteen. Jos poissaolo kestää yhdenjaksoisesti yli 12 kuukautta, se ei enää oikeuta lisävapaapäiviin.
Lähtökohtaisesti lisävapaapäiviä kuluu kuusi päivää viikossa, aivan kuten normaalia vuosilomaakin. Työnantajalla on oikeus määrätä lisävapaapäivien pitämisen ajankohta, ja tällöin lisävapaapäivien tulee sijoittua lomakaudelle eli 2.5.-30.9. ja vähintään yhden jakson täytyy olla 12 arkipäivän pituinen. Lisävapaapäivien ajankohta voidaan myös sopia työnantajan ja työtekijän kesken, aivan kuten vuosilomankin kohdalla. Lisävapaapäiviä on oikeus siirtää sopimalla esimerkiksi työkyvyttömyyden takia myöhemmin pidettäväksi.
Myös vuosiloman siirtämistä työkyvyttömyyden vuoksi on säädelty uudestaan vuosilomalaissa. Vuosilomalain muutos pidentää aikaa, jonka kuluessa työkyvyttömyyden vuoksi siirretty vuosiloma on annettava. Kesä- ja talviloma on annettava viimeistään lomakautta seuraavan kalenterivuoden lomakauden aikana ja viimeistään kalenterivuoden päättymiseen mennessä. Aiempaan verrattuna siirtojakso pitenee täten vuodella, ja lomaa ei enää jatkossa voida korvata lomakorvauksella sen kalenterivuoden lopussa, jolle lomakausi sijoittuu. Tämä säännös koskee myös uusia lisävapaapäiviä.
Lisävapaapäivät eivät ole vuosilomaa, eivätkä täten vuosilomalain mukaista työssäolon veroista aikaa. Tämä tarkoittaa, että niiden ajalta ei myöskään kerry uutta vuosilomaa.
Lisävapaapäiviltä ei myöskään makseta työehtosopimuksen mukaista lomarahaa, ellei tästä ole työntekijän kanssa erikseen sovittu.
Lisävapaapäiviltä tulee saada säännönmukaista tai keskimääräistä palkkaa vastaava korvaus, eikä se siis ole sama asia kuin vuosilomapalkka. Korvauksen perusteena on sen hetkinen palkka, mikä työntekijällä on jäädessään lisävapaapäiville. Mikäli työsuhde päättyy ja työntekijällä on pitämättömiä lisävapaapäiviä, ne tulee korvata.
Huomioitavaa on, että työsuhteen päättyessä lisävapaapäivien korvauksen laskennan osalta tätä uutta säännöstä voidaan soveltaa jo nyt vuonna 2019, mutta työsuhteen jatkuessa uusia säännöksiä sovelletaan siis vasta lomakaudella 2020.
Myös kirjanpidollisesti lisävapaapäivät tulee käsitellä lomapalkkavarauksessa erillisenä normaaleista vuosilomapäivistä, koska niistä maksettava korvaus eroaa vuosilomapalkan määrästä, eikä niistä makseta lomarahaa.
Muilta osin vuosilomalain säädökset pysyvät ennallaan. Vuosilomaa itsessään ansaitaan kuten ennenkin, ja seuraavat luvut on hyvä pitää mielessä:
Vuosi 2019 on tuonut tullessaan isoja muutoksia palkanlaskentaan. Esimerkiksi tulorekisteri on muuttanut palkanlaskennan rutiineja.
Vuosilomalain lisäksi myös työaikalaki on muuttumassa 1.1.2020 alkaen. Pysy mukana muutoksissa ja tilaa Priiman kuukausittainen blogikooste sähköpostiisi. Saat jatkossakin ajankohtaista tietoa palkanlaskentaan liittyvistä muutoksista.
Jos oma pää ei jaksa pysyä muutoksen tuulissa mukana, kannattaa harkita palkkapalvelun ulkoistusta osaavan tilitoimiston harteille.
Sinua saattavat kiinnostaa myös aiemmat blogimme: