Vaihtelevan työajan sopimuksista puhutaan usein tuttavallisemmin nollatuntisopimuksina. Kesäkuussa voimaan tulleet lakimuutokset parantavat ja selkeyttävät työntekijöiden asemaa ja työsuhdeturvaa koskevien säännösten toteutumista. Työnantajan kannalta olennaisimmat muutokset koskevat työsopimuslakia, työaikalakia sekä lakia työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta.
Vaihtelevan työajan sopimuksella tarkoitetaan työaikajärjestelyä, jossa asetettuna ajanjaksona työntekijän työaika vaihtuu työsopimuksen mukaisen minimin ja enimmäismäärän välillä tai työntekijä sitoutuu tekemään työtä työnantajalle erikseen kutsuttaessa. Tällaisia työaikasopimuksia kutsutaan usein myös nollasopimuksiksi.
Vaihtelevan työajan ehto pitää sisällään kolme erilaista työajan sopimisen muotoa:
Vaihtelevan työajan sopimuksen piiriin eivät kuulu:
Laissa määritellään, milloin vaihtelevasta työajasta voidaan sopia.
Mikäli työajasta sovitaan työntekijän aloitteesta, vaihtelevasta työajasta ei aseteta rajoituksia.
Jos vaihtelevasta työajasta sovitaan työnantajan aloitteesta
Vähimmäistyöaika ei saa olla pienempi kuin mitä todellinen työvoimatarve edellyttää. Jos toteutunut työaika kuuden kuukauden ajalta osoittaa, ettei sovittu vähimmäistyöaika vastaa työnantajan todellista työvoimatarvetta, työnantajan ja työntekijän tulee neuvotella työaikaehdon muuttamisesta. Jos uudesta vähimmäistyöajasta ei päästä sopimukseen, työnantajan on perusteltava kantansa kirjallisesti.
Lakimuutoksen myötä vaihtelevaa työaikaa tekevällä työntekijällä on oikeus sairausajan palkkaan, jos työkyvyttömyysajalle sovittu työvuoro on merkitty työvuoroluetteloon, työvuorosta on muuten sovittu tai olosuhteisiin nähden voidaan pitää selvänä, että työntekijä olisi työkykyisenä ollut töissä.
Vaihtelevan työajan työsopimuksen tultua irtisanotuksi, on selvitettävä, milloin työntekijä on viimeksi ollut työssä, ja laskettava hänen keskimääräinen työn määränsä tätä edeltävältä 12 viikon ajalta. Työn määrä suhteutetaan irtisanomisajalle määrittämällä viikkokohtainen keskimääräinen tuntimäärä...
Työvuoroluetteloa koskevaa sääntelyä täsmennettiin vaihtelevan työajan sopimusten osalta. Tavoitteena on, että työntekijä saisi tiedon työvuoroistaan nykyistä aikaisemmin. Toinen tavoite on selkeyttää nykyistä oikeustilaa sen suhteen, lukeutuuko työaika työaikalain tarkoittamaksi säännölliseksi työajaksi vai lisätyöksi.
Vaihtelevan työajan sopimuksissa työntekijän sitoutumista lisätyöhön on rajoitettu uudella säännöksellä:
Esimerkiksi jos työntekijälle on työnantajan aloitteesta tehty vaihtelevan työajan sopimus (esim. 10-30 tuntia), työntekijä on sidottu tekemään työtä työnantajalle ainoastaan vähimmäismäärän (eli 10 tuntia). Jos työnantaja haluaa merkitä työntekijälle vähimmäistyöajan ylittäviä vuoroja, työntekijälle on varattava tilaisuus määräaikaan mennessä ilmoittaa, kuinka paljon ja millä edellytyksillä hän voi ottaa vastaan työtä.
Jos työntekijän vaihtelevan työajan sopimus on tehty ennen 1.6.2018, työnantajan on annettava selvitys työvoimatarpeesta viimeistään 1.12.2018 mennessä työntekijälle.
Jos ennen 1.6.2018 tehty vaihtelevaa työaikaa koskeva ehto ei täytä lain vaatimuksia, työnantajan on tarjottava työntekijälle mahdollisuutta muuttaa ehto vastaamaan työnantajan työvoimatarvetta viimeistään 1.12.2018.
Jos työaikaehto ei vastaa säädettyjä edellytyksiä, työnantajan on siirtymäsäännöksen mukaan tarjottava työntekijälle mahdollisuutta muuttaa työaikaehtoa vastaamaan työnantajan työvoimatarvetta.
Siirtymäajan kuluessa on tarkasteleva, täyttääkö vaihteleva työaikaehto lain mukaiset edellytykset. Jos säädetyt vaatimukset eivät täyty, työnantajan on tarjottava työntekijälle työaikaehtoa, joka täyttää lain vaatimukset.
Lain perusteluissa todetaan, että jos työntekijä ei halua muuttaa työaikaehtoa, sopimus jää ennalleen. Vaihtelevasta työajasta saa jatkossakin sopia työntekijän pyynnöstä.
Nollatuntisopimuksen ajalta voi jo nykyisin saada soviteltua työttömyysetuutta, jos työtä on tarjolla vain vähän. Ennen lain voimaantuloa työntekijän irtisanoessa nollatuntisopimuksen, hänelle on voinut seurata karenssi, jonka ajalta työntekijä on menettänyt oikeuden työttömyysturvaan. Lakimuutosten myötä työntekijälle ei seuraisi karenssia työntekijän irtisanoessa vaihtelevan työajan sopimuksen, jos työtä ei ole ollut tarjolla viimeisten 12 viikon aikana millään viikolla pääsääntöisesti vähintään 18 tuntia. Tuntiraja on sama, joka kerryttää työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaa työssäolo ehtoa.
Lähteet:
https://www.finlex.fi/fi/uutiset/361
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2001/20010055#a18.5.2018-377
https://applex.fi/nollatunti-nollatyosopimuksia-koskevat-lainmuutokset-voimaan/
Priima Yrityslaskenta tarjoaa luotettavat, ulkoistetun palkanlaskennan palvelut. Olemma aina ajan tasalla ja pidämme huolen siitä, että myös yrityksesi on.